Retuperän WBK:n historia

Alkujaan Retuperän WBK perustettiin Maanmittariklubin 11.11.1933 Polilla järjestämien Retuperän palokuntajuhlien orkesteriksi, jolloin soittajat pukeutuivat vapaapalokuntatyyliin, soittivat PO:n kilohintaan ostamilla torvenrämillä ja kutsuivat musiikkiaan uudemmaksi ranskalaiseksi torvimusiikiksi; näin siksi, ettei kukaan vain olisi luullut, etteivät pojat osaa soittaa.

Tuosta tapahtumasta juontavat mm. palopuheperinne, nykyisin konserteissa esitettävät koejäsenten voimisteluesitykset sekä motto älä katkaise letkua. Alunperin kertaluonteiseksi aiottu kokoonpano jäi erinomaisuutensa vuoksi elämään. Tuskin kieltolain kumoaminenkaan edellisenä vuonna oli esteenä orkesterin elämäntaipaleen niin lyhyeksi jääneelle alulle.

Kaikki Retuperän soittoa tarkemmin kuulleet ovat varmaankin tehneet havainnon, että orkesterin sointi poikkeaa ratkaisevasti muista orkestereista. Usea on myöskin jäänyt yksikseen pohtimaan, mistä tämä johtuu. Konsteja orkesterin saundin retusoimiseen on useita. Niitä nimitetään yhteisnimellä retuperättäminen. Retuperättämisessä, kuten Rakkaudessakin ovat kaikki keinot sallittuja. Tahattomista vääristä äänistä akustiikan retusointiin (vrt. Finlandia-talo). Luultavasti tehokkaimmat menetelmät rahtikeikkasaundin luomisessa ovat ajan patinaa keränneet torvet ja huolellinen virittäminen.

Suurin yksittäinen kiinnostuksemme kohde ovat lukuisat konserttimme, joita järjestämme joka toinen vuosi Finlandia-talolla. Seuraava konsertti järjestetään keväällä 2013. Lisäksi järjestämme maakuntakonsertteja niin Suomessa kuin kaukana maamme rajojen sisäpuolellakin.

Konserteissa pistämme parastamme, mikä meidän mielestämme on aika paljon. Vain maksaneilla katsojilla on oikeus olla eri mieltä ja sitä he yleensä ovatkin. Konserttiohjelmisto on itse sovitettua tai jopa itse tuotettua, itse harjoiteltua ja olosuhteiden pakosta yleensä myös itse esitettyä. Joskus, yleensä aina joka toinen vuosi keväisin, meillä on myös solisti, joka tekee puolestamme likaisen työn. Viime konserteissamme on esiintynyt suuria nimiä, kuten hullu Petri Alanko sekä ruumis Jorma Uotinen.

Tulemme jatkamaan hyväksi havaitsemaamme linjaa uudemman ranskalaisen torvimusiikin kaidalla, joskin kapealla tiellä edelleenkin, ellei Ranskan suurlähetystö puutu asiaan.